Minä luotan sinun armoosi,
saan iloita sinun avustasi.
Minä laulan kiitosta Herralle,
hän pitää minusta huolen.
Ps. 13:6
Kuiva, sateeton kevät pani meidät kyselemään, mistä nyt oikein on kysymys. Huolestuimme, mekin, joiden elanto ei edes ole pellossa. Katsoimme taivaalle ja kummastelimme. Kysyin minäkin välillä itseltäni, miksi en osaakaan nyt iloita sinisestä taivaasta ja lämpimistä päivistä. Harvoinpa haaveilen sadepäivästä.
Kuivina ja kuumina päivinä opin uuden asian perunasta. Pienellä perunamaallani oli tullut esiin vähäiset ruusukkeet perunan lehtiä. Kävin niitä ihailemassa monena iltana, mutta en toki alkanut sinne vettä kantaa. Erääänä iltana kummastelin, kun lehdet olivat kietoutuneet kiinni, pieneen supistuneeseen putkeen, vaalea lehden takapinta oli tullut näkyviin. En ollut koskaan oppinut, että perunakin osaa mennä paahteelta suojaan! Haihtuminen supistui vähimpään mahdolliseen, ja elämä jatkui. Aamulla ne olivat taas tutusti auki yökasteen jäljiltä. Luonto osaa suojautua, perunaankin on kirjattuna toimintatapa kuivuutta ja kuumuutta vastaan.
Monasti olen pohtinut, entäs jos meillä ihmisillä olisikin valtaa säidenkin suhteen. Voisimme määrätä sateesta ja poudasta, lämmöstä ja tuulesta. Voin vain kuvitella, millainen sotku siitä seuraisi, kuka saisi lopulta päättää ja loppuisiko riitely säästä ikinä. Epäilen. On sentään hyvä ja viisasta, että on asioita, joihin meillä ei lopulta ole mitään sanomista. Rakastava, Taivaallinen Isä kyllä tietää, minkälaisia päiviä me tarvitsemme, vaikka välillä tuntuikin, että nyt ei sadetta kyllä tullut paremmin ”väärille kuin vanhurskaillekaan”. Mutta turha yrittää mestaroida, satoipas lopulta. Ja satoi juuri sillä tapaa, kuin oli toivottu, pieniä pisaroita, rauhallisesti ja aika pitkään. Jumala pitää meistä huolen, on syytä laulaa kiitosta.
Virsikirjan uudessa osassa olen ihastunut moneenkin virteen, mutta hieno on minusta se ihan viimeisin virsi 979.
Tulkoon tie sinua vastaan,/ olkoon tuuli aina myötäinen./ Päivä poskillesi paistakoon,/ sade pelloillesi virratkoon. Ja kunnes kohdataan, elämäsi jääköön / käsiin Jumalan.
Onnellista juhannusta sinulle.
Maija Myllykoski
