Ensipyhän aiheena ovat nämä apostolit. Sain kerran eräältä hyvältä ystävältä viherkasvin ( ruukkukukan ) jonka nimi on Apostolinmiekka. Se muodostaa lehtensä viuhkamaiseen muotoon ja tarkasti lukien joka viuhkassa on kaksitoista lehteä. Eivät kaikki lehdet ole yhtä voimakkaita ja reheviä, osa hyvinkin pieniä ja nuutuneita. Niin saattoi olla apostolienkin kohdalla.
Kun apostolinmiekan saa kukkimaan, niin sitä jääkin sitten aivan sanattomaksi. Kukka on todella kaunis ja herkkä, mutta kestää vain vähän aikaa. Tuli mieleeni, että niin hetkellistäkö on meidän uskommekin ?
Ajattelisin näin, että harva meistä pystyy apostolien lailla saarnaamaan ja uskoa julistamaan. Kuuntelemaan pystymme kuitenkin kaikki. Näin kesällä on lukematon määrä erilaisia hengellisiä tilaisuuksia ja juhlatapahtumia. Kuinka suurta sielun ravintoa saammekaan istuessamme jossain seurapenkissä vapaan taivaan alla ja tuhansien muiden kanssa laulaa kauniita virsiämme, tai hengellisiä lauluja.
On suuri ilo olla myös pienessä ryhmässä kesämökillä, tai iltanuotiolla ja kuunnella sitä jolla on Jumalan sana hallussaan. Apostolienkin tarkoitus oli saada kanssaihmiset kuuntelemaan ja uskomaan ja vielä herkistymäänkin sille ainoalle ja oikealle asialle mitä vain Jumalan sana on.
Apostolinsa maailmaan, lähetti Kristus saarnaamaan,
nimeensä kansat kastamaan ja seuraajikseen saattamaan.
Virsi 418 :1
Kaija Ala-risku
