”Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat.” Luuk. 6:27
Nuo sanat pistävät miettimään todella. Voinko rakastaa sellaista, joka on tehnyt minulle pahaa? Voinko kääntää poskeni sille, joka on minua satuttanut? Tällaisten asioiden kanssa kristityt kamppailevat varmasti joka päivä.
Itse koin vuosia takaperin todella kovan koulun tällaisen ihmisen kanssa. Minua satutettiin todella pahoin, jopa nöyryytykseen asti. Ihmisyys vietiin kokonaan ja kannoin kauan kaunaa tälle ihmiselle. En toki ollut ainoa, jolle kävi näin. Muutkin kanssaihmiset saivat osansa.
Pääsin lopulta irti tuosta henkilöstä. Olin kauan arka, katkera, vihainen ja pahoin satutettu tämän ihmisen toimesta. Kun sitten tulin uskoon ja luin tuon raamatun lauseen, sain ymmärtää mitä tarkoittaa anteeksi antaminen. Katkeruuden kantaminen sydämessä ei ollut ratkaisu haavoihini, vaan se, että annoin tuolle ihmiselle anteeksi. Mitä enemmän rukoilin sen ihmisen puolesta, joka oli minua satuttanut, sitä enemmän tunsin oloni kevyemmäksi. Sydämeni puhdistui katkeruudesta ja siitä saan kiittää Jumalaa.
Toivon edelleen hyvää tälle ihmiselle ja siunaan häntä mielessäni. Me kaikki tarvitsemme uuden tilaisuuden korjata asiat. Minä sain armosta korjata sydämeni jälleen ehjäksi.
Susanna Karila
