Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskollisen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
Muistatko oman kasteesi hetken? Todennäköisesti et, jos olet luterilainen, lapsena kastettu. Joidenkin muiden kirkkokuntien piirissä kastetaan vasta nuorena tai aikuisena, silloin saatat kastepäiväsi muistaakin.
Oleellista ei kuitenkaan ole se, muistatko kasteesi hetkeä. Siitäkin voit toki oppia tietämään vanhempien ihmisten ja valokuvien avulla. Oleellista on se, että muistatko, että sinut on kastettu?
Kasteessa ihminen suljetaan Jumalan erityiseen suojelukseen. Se tarkoittaa sitä, että saamme luottaa Jumalan olevan meidän kanssamme silloinkin, kun siltä ei tunnu. Vaikeinakin hetkinä saamme vedota tuohon lupaukseen. Kerrotaan, että Lutherkin aikoinaan joutui kiukuspäissään huutamaan: ”Minut on kastettu!” silloin, kun hänen uskonsa horjui ja mieli ahdistui pahasti.
Kaste tarkoittaa, että kastetun elämä on haluttu antaa Jumalan haltuun. Se on sen tunnustamista, että ilman Jumalaa me ihmiset emme ole mitään, ja ilman Kristuksen pelastustekoja me olemme omin voimin tuhoon tuomittuja. Kaste on uskontunnustuksista kaikkein voimakkain.
Meidän on hyvä muistaa se, että meidät on kastettu. Mutta kaikkein tärkeintä on muistaa, että Jumala ei unohda meitä kastettujaan. Ei milloinkaan.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.
(Virsi 600 suom. Anna-Maija Raittila)
Jarkko Siekkinen
Jurvan kappalainen
