Pieni lapsi on ihme. Varsinkin esikoinen on vanhemmilleen suuri ihmetyksen aihe. Niin varmasti myös Jeesus oli Marialle ja Joosefille suuri ihmetyksen aihe monessakin mielessä. Ihmetystä ei varmasti vähentänyt Simeonin, hurskaan jumalaapelkäävän miehen, sanat temppelissä: ”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.” Luuk. 2:29-32.
Ensi sunnuntaita kutsutaan kynttilänpäiväksi. Nimitys juontaa siitä keskiaikaisesta tavasta, että tänä sunnuntaina vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Kynttilän valo muistuttaa meitä rukouksia kuulevasta Jumalasta ja Jeesuksesta, joka toi tullessaan Jumalan valon. Edelleen ihmiset saavat elämäänsä toivoa ja valoa, kun tulevat tuntemaan Jeesuksen Kristuksen. Yhä edelleen pelastus on valmistettu kaikille kansoille. Tätä valoa saa ja voi jokainen kristitty luoda ympärilleen.
Rukoilemme virren 543:5 sanoin: ”Sinua, Jeesus, palvella saan valtakunnassasi ja työtä tehdä, iloita sun armahtamanasi. Suo minun olla ystävä ja hyvyyttäsi säteillä kaikille, joita kohtaan.”
Anne Valtonen
Diakoniatyöntekijä-lähetyssihteeri
