”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”(Joh 3:16).
Emme varmasti koskaan opi ymmärtämään Jumalan suurta rakkautta meitä kohtaan. Meissä jokaisessa on rakkautta. Pyhä Henki siunaa meitä lahjoillaan ja antaa meille rakkautta, ystävällisyyttä ja kärsivällisyyttä. Mutta voiko meissä oleva rakkaus olla koskaan niin suurta kuin, Jumalan meitä kohtaan osoittama rakkaus? Tarvitseeko sen olla?
Virressä lauletaan; ”Valaise, Jumalan Henki, silmäni aukaise, että voisin olla ystävä toisille.” Toivomme, että Pyhä Henki asuisi meissä ja auttaisi meitä rakastamaan ja arvostamaan toisiamme. Kohtelisimme toisia niin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan. Tässä kiireisessä ja muuttuvassa maailmassa on hyvä välillä pysähtyä. Kuunnella itseään ja toisia sekä auttaa avun tarvitsijaa.
Välillä tuntuu, että kaikki on tässä ja nyt. Kaikki on hyvin tai alamäki ei vain tunnu loppuvan. Olen joskus kuullut sanonnan, että meille jokaiselle annetaan sen verran kuin jaksamme kantaa. Toisen painolasti on suurempi kuin toisen. Vai voimmeko me edes verrata toistemme taakkoja keskenään? On tietysti hyvä, että emme vielä tiedä, mitä huominen tuo. Voimme kuitenkin pyytää johdatusta ja apua. ”Kosketa minua, Henki, kosketa, kirkkaus! Anna elämälle suunta ja tarkoitus.”
Jenni Lyyski
