Raamatun lukeminen on vaikeaa. Siinä on toki kohtia, joille on helppo nyökytellä ja jotka voi ajatella ymmärtävänsä. Sitten on paljon sellaista, joka tuntuu vähemmän tärkeältä ja on helppoa jopa kokonaan ohittaa omaan ajattelukykyynsä vedoten. Lisäksi on sellaisia kohtia, joita ei ymmärrä alkuunkaan ja jotka tuntuvat jopa aivan vääriltä ja herättävät kysymyksiä siitä, miksi ihmeessä Jumala olisi halunnut pyhään kirjaansa mokomaa sisältöä. Mutta jos pysähtyy rehellisesti pohtimaan sitä, että rakentelee Raamatun teksteistä tällaisia tulkinnallisia karsinoita, huomaa sen olevan vailla perusteltua pohjaa: millä perusteella olisin pätevä sanomaan, mikä pyhäksi uskomassani kirjassa on tärkeämpää kuin mikä tahansa toinen kohta?
Lukemattomat raamatuntutkijat ovat selvitelleet tekstien ajallisia ja sisällöllisiä kerroksia ja olleet vielä lukemattomammista asioista keskenään erimielisiä. Yksiselitteistä apua ei löydy myöskään siitä suunnasta, että alkaisin itse tutkia Raamattua tieteen keinoin. Jos tutkijoista ei ole siihen, miten itse voisin osata suhtautua niin vaikeaan kirjaan yhtään mitenkään?
C.S. Lewis kiinnitti joskus huomionsa siihen, ettei Raamatun tekstejä ole tarkoitettukaan revittäväksi jae jakeelta, heiteltäväksi milloin minkäkin oman ajatuksen tueksi tai toisen vastustukseksi. Raamattu on tarkoitettu tieksi Jeesuksen luo, ja vastaanotettavaksi jollain tapaa kokonaisuutena. Kuinka pääsikin unohtumaan, että Raamattu on paljon enemmän kuin kiehtova historiallinen kirjoituskokoelma tai viisaiden eettisten ohjeiden opas. Kristityt pitävät Raamattua merkittävänä näiden seikkojen sijaan siitä yksinkertaisesta syystä, että Jumala on luvannut puhua siinä. Mitäpä jos voisin antaa itselleni luvan kuunnella tuota puhetta - ihan vain alkamalla lukea?
Kaisa Alaranta
