Sunnuntaina on pääsiäinen. Paastonaika päättyy, neljänkymmenen päivän valmistautumisaika on ohi.
Mitä olen saanut aikaan? Millä tavalla olen onnistunut keskittymään tulevaan suureen juhlaan ja valmistamaan sille tilaa ajatuksiini ja sydämeeni?
En kovinkaan hyvin. Paastoamiseni on ollut jälleen kerran pintapuolista ja ulkokohtaista. Ajatusten kohdistaminen ristillä kuolleeseen Vapahtajaan on jäänyt turhan vähälle.
Onneksi pääsiäisen ihme ei olekaan riippuvainen siitä, miten minä olen paastossani onnistunut tai ollut onnistumatta. Minun valmisteluni eivät sitä muuta piirunkaan vertaa suuntaan tai toiseen. Pääsiäinen on valmis.
Jeesus Nasaretilainen kärsi julman ristinkuoleman toisten ihmisten pahuuden vuoksi. Kuoltuaan hän heräsi ja nousi kuolleista osoituksena Jumalan voimasta, joka on kuolemaakin mahtavampi. Saman tien kuolema on nujerrettu lopullisesti niin, että meidän kristittyjen ei tarvitse sitä enää ikinä pelätä. Tiedämme, että kuoleman jälkeen meille on luvassa uusi, iankaikkinen elämä Taivaan kodissa Jumalan luona.
Sitä on vaikea ymmärtää, suorastaan mahdoton. Mutta niin kuin pääsiäisen ihme on riippumaton minun paastostani, on ylösnousemuksen ihme riippumaton minun kyvystäni sitä ymmärtää. Minulle riittää kun uskon sen verran, että voin pääsiäisaamuna, ja minä tahansa muuna aamuna, henkäistä hiljaa: Kristus on ylösnoussut!
Jarkko Siekkinen
